tiistai 16. lokakuuta 2012

Katri Manninen: Miia & Saku

Alkuteos: Miia & Saku
Ilmestymisvuosi: 2001
Sivumäärä: 180

"Miten runoja kirjoittava, epävarma Miia saa itsetuntoa ja rohkeutta, mihin asti venyy ystävyyden  ja luottamuksen sietoraja - ja ennen kaikkea: rakastaako Saku Miiaa?

Miia Laitela, 16v. asuu isoveljensä ja isänsä kanssa helsinkiläisessä kerrostalossa, jossa kaikilla - myös Laiteloilla - on joku salaisuus."

Voi kyllä mua huvitti lainata tämä kirja kirjastosta, mutta en voinut olla lainaamatta, kun kannessa komeili vielä Jasper Pääkkösen naama. Kuulun näihin Salkkareiden vakio seuraajiin, vaikka en sarjasta ole enää vuosiin pitänyt sen jälkeen, kun tämän kirjan kannen kaksikko sarjasta lähti. Ohut pokkarin kokoinen kirja kun tuo on niin kevyeksi luettavaksihan tuo mukaan lähti ja kerralla piti pois alta myös lukea.

Mitään uutta tuosta kirjasta ei Salkkareista saanut. Täsmälleen samat asiat mitä telkkarista on Miiasta ja Sakusta näytetty, niin ne samat löytyivät kirjasta. Aika lyhyesti ja suurpiirteisesti kaikki tapahtumat Miian ja Sakun välillä kerrottiin, mutta Salkkareiden seuraajana se ei haitannut, kun mielessä pystyi hyvin henkilöt kuvittelemaan ja tapahtumatkin ennalta muistamaan. Kaiken kaikkiaan hyvin pelkistetty kirja Miian nuoruuden yhdestä vuodesta, mutta sen kyllä tästä kirjasta osasin odottaa.
En missään nimessä kenellekään sellaiselle tätä kirjaa suosittelisi kuka ei Salkkareiden vanhoja jaksoja ole telkkarista nähnyt, mutta Miian ja Sakun fanit tai aika paljon minua nuoremmat tämän kyllä viitsivät loppuun asti lukea. 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

J.R. Ward: Vapautettu rakastaja

Alkuteos: Lover Unleashed
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 595

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko.

Payne, Vishousin kaksoissisar, on samaa synkkää soturikudosta veljensa kanssa. Kapinoituaan vapauteen äitinsä Kirjurineitsyen vankeudesta Payne kuitenkin vammautuu tuhoisasti. 
Mustan tikarin veljeskunta värvää tohtori Manuel Manellon pelastamaan naaraan. Ihmiskirurgin ja vampyyrisoturin kohdatessa riistäytyy valloilleen kiistaton intohimo, joka saa kaksi maailmaa törmäämään rajusti toisiinsa.
Onnen tiellä on monta estettä. Voittaako rakkaus rakastavaisia erottavat syntymäoikeudet ja biologian sanelemat lait?

Tätä kirjaa sainkin odottaa aika pitkään, kun tilauksen kanssa tuli pienoisia ongelmia, mutta tuli perille kuitenkin! Mustan tikarin veljeskunta sarja kuuluu ehdottomasti lemppareihini, eikä tämäkään pettänyt odotuksia, ei todellakaan. Samalla kaavalla veljeskunnan elämä ja uuden parin muodostuminen jatkui, kuin edellisissäkin kirjoissa, mutta jotenkin tähän kirjaan tykästyin paria aikasempaa paljon enemmän. Payne ja Manuel eivät poikenneet kuitenkaan kovin merkittävästi muista pareista, mutta silti jokin tässä kirjassa sai minut tähän tykästymään. Aikaisemmin ehdin jo sanoa, etten niin paljon pidä veljeskunnan ulkopuolisista hahmoista kertovista kirjoista, mutta tämä teki ehdottomasti poikkeuksen.
Paynen ja Manuelin tarinan vierellä kerrottiin myös Vishousin ja Janen ryppyilevästä rakkaudesta ja Qhuinnin ajatuksista. Mukaan myös asteli Xcor joukkoineen. Yksi asia mikä sai minut huokaisemaan helpostuksesta oli se, että lessereistä ei ollut onneksi kappaleen kappaletta.
Sitten vaan täytyy taas jäädä uutta osaa kymmenennettä osaa odottamaan.

★★★★

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Nora Roberts: Sydänyö

Alkuteos: Midnight Bayou
Ilmestymisvuosi: 2001
Sivumäärä: 336

Declan Fitzgeraldilla on edessään loistava tulevaisuus. Hänen juristin uransa on alkanut hienosti, ja hän on juuri menossa naimisiin kaikkien ihaileman seurapiirikaunottaren kanssa, mutta Declan ei tahdo elää odotusten mukaisesti. Kolme viikkoa ennen häitä hän purkaa kihlauksensa, jättää kotikaupunkinsa ja ostaa omakseen ränsistyneen plantaasin New Orleansin laitamilta. Declan aikoo kaikessa rauhassa korjata uuteen uskoon unelmiensa talon.

Declan viihtyy uudessa remonttimiehen roolissaan, mutta yksinäisyys alkaa tehdä miehelle tepposia. Hän alkaa kuulla tappelun ääniä ja pullojen kalinaa. Huoneessa leijuu liljan tuoksu ja Declanilla on koko ajan tunne, että hän ei ole yksin. Kaupungilla huhutaan, että kartanossa kummittelee, ja vähitellen uusi isäntäkin alkaa uskoa kummitusten läsnäoloon. Vain lähikapakan kauniin Angelinan seura auttaa Declania unohtamaan kotinsa kummallisuudet. Mutta Angelinalla on oma omituinen suhteensa Declanin taloon, ja pikku hiljaa paljastuu salaisuus, jota on piiloteltu yli sata vuotta.

Sydänyö ei ollut ihan minun lemppari kirja Robertsin kirjoista, mutta tuttua kaavaa noudattaen loppua kohti parani ja kävi yhä vain mielenkiintoisemmaksi. Kirjassa kerrottiin Declanista, joka muuttaa vanhaan taloon, vuonna 2002, joka kummittelee, ja aina välillä raoteltiin myös tapahtumia 1899 luvulta samassa talossa asuneesta perheestä. 1899 -luvun tapahtumat oli paljon mielenkiintoisempi lukea ja sen takia selvisinkin kirjan loppuun asti. Siitä olisin kyllä voinut lukea mielellään enemmänkin, kuin hieman tylsästä Declanin talon remontoinnista. Lopetus kirjassa oli kieltämättä hieman erikoinen ja jätti kyllä mietteliääksi, että mitäs siinä nyt oikein tapahtuikaan. Ei minun lemppari Robertsiani, mutta kannatti lukea kuitenkin.

★★★-

lauantai 6. lokakuuta 2012

J.R. Ward: Minun rakastajani

Alkuteos: Lover Mine
Ilmestymisvuosi: 2010
Sivumäärä: 704

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko.

John Matthew on kulkenut pitkän matkan siitä, kun hänet löydettiin ihmisten joukosta epätietoisena vampyyripuolestaan. Sen jälkeen kun Veljeskunta toi hänet pariinsa, kukaan ei ole osannut arvata hänen todellista historiaansa - tai hänen oikeaa identiteettiään. Langennut Darius on palannut, mutta eri kasvoilla ja hyvin erilaisen kohtalon ohjaamaksi. Säälimätön henkilökohtainen kosto vie Johnin keskelle sotaa, jossa hänen täytyy yhdistää nykyiset ja entiset voimansa pystyäkseen taistelemaan pahan ruummiillistumaa vastaan. 

Xhex, symphath-palkkamurhaaja, on pitkään vastustanut John Matthew'ta kohtaan tuntemaansa vetovoimaa. Menetettyään jo yhen rakastajan hulluudelle, hän ei halua sallia tämän arvollisen uroksen jäävän hänen synkän ja kieroutuneen elämänsä uhriksi. Kun kohtalo puuttuu peliin, nämä kaksi saavat kuitenkin huomata rakkauden, kuten kohtalonkin, olevan vääjäämätön sielunkumppanien välillä.

Tämä kahdeksas osa voitti ainakin edellisen kirjan, koska jotenkin luen mielummin Mustan tikarin veljeskunnan jäsenistä, kun niiden ulkopuolisista. Johnin ja Xhexin suhde on ollut hieman pallottelua puolelta toiselle ja nyt vihdoin heidän tunteensa alkavat paljastua toisilleen, mutta silti ongelmia tuttuun tapaan tulee vastaan. Kirjassa kerrotaan myös Dariuksen ja Tohrmentin menneisyyden tapahtumista. Mielenkiintoisimpina tapahtumina tässä kirjassa kuitenkin pidin Blayn ja Qhuinnin välillä tapahtuvaa.

Ehdin jo odottaa, että seuraava kirja tulisikin Blaysta ja Qhuinnista, mutta se ilmestyykin maaliskuussa englanniksi ja veikkaisin, että kesällä vasta suomeksi. Kärsimättömänä ihmisenä tässä onkin sitten odottelua sen kirjan suhteen.
Siinä välissä onkin sitten viime kuussa syntynyt sarjan yhdeksäs osa Vapautettu rakastaja, joka minulla on ollut tilauksessa jo jonkin aikaa, mutta perille tulee vasta parin päivän päästä ja toinen kirja ennen Blaytä ja Qhuinnia tulee suomeksi joulukuussa sarjan kymmenes osa Uudestisyntynyt rakastaja. Kalliiksi käy näiden kirjojen ostelu, kun kuitenkin näin tiuhaan tahtiin uutta kirjaa pukkaa. :D Mutta hyvä vain!

 ★★★★

J.R. Ward: Koston rakastaja

Alkuteos: Lover Avenged
Ilmestymisvuosi: 2009
Sivumäärä: 785

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko.

Rehvenge on tottunut elämään varjoissa ja pärjäämään kovimpienkin yön kulkijoiden keskellä - ja jopa Mustan tikarin veljeskunnan kanssa. Rehvenge on pelottoman uroksen maineessa, ja siksi häntä pyydetään tappamaan vampyyrirodun kuningas. Rehvengen pimeä puoli haluaisi kuollakseen tarttua tilaisuuteen. Kun uroksen salainen sympath-identiteetti on paljastumaisillaan, hän käntyy yhä vain pimeämmäksi muuttuvan maailmansa ainoan valopilkun puoleen. Hän on turmeltumaton naarasvampyyri ja ainoa, joka voi erottaa Rehvengen ikuisesta tuhosta.

Tämä on siis Mustan tikarin veljeskunta sarjan seitsemäs osa ja myös seitsemäs minun kirjahyllyssäni. Aikaisemmat osat luin ennen tämän lukupäiväkirjan aloitusta ja siksi niistä ei ole eikä varmaankaan tule mitään merkintää tänne. Sellainen sarja tämä kuitenkin on, että kyttään kyllä tarkkaan milloin uusi osa ilmestyy ja olen ensimmäisten joukossa sitä heti ostamassa.
Rehvenge ei ollut minun suosikki hahmojani ja ehkä yksi vähiten kiinnostaviimista, mutta jotenkin ei jaksanut enää edes yllättää, että Ward on saanut hänestäkin todella koukuttavan kirjan kirjoitettua. Rehvengen ja Ehlenan tarinan lisäksi oli myös mukava lukea Johnista ja Xhexistä, joista näytti muodostuvat todella mielenkiintoinen pari. Ei ehkä minun lemppari kirjani tästä sarjasta, mutta hyvä silti.

★★★★

J.R. Ward: Halu

Alkuteos: Covet
Ilmestymisvuosi: 2009
Sivumäärä: 541

Jim Heron ei tiedä paljoakaan vapaudesta - hänen erikoisalaansa on kosto, ja hänelle synti on suhtellinen käsite. Kaikki muuttuu, kun hänestä tulee langennut enkeli. Jimille annetaan tehtäväksi pelastaa seitsemän ihmissielua seitsemältä kuolemansynniltä. Eikä epäonnistuminen tule kyseeseen. 

Vin di Pietro on täydellisen omistautunut työlleen - kunnes kohtalo puuttuu peliin kovapuheisen, Harrikalla ajavan pelastajan hahmossa sekä naisen, joka saa Vinin kyseenalaistamaan kohtalonsa, järkensä ja sydämmensä. Kun ikiaikainen paha on valmiina vaatimaan Viniä itselleen, täytyy hänen ryhtyä yhteistyöhön langenneen enkelin kanssa valloittaakseen rakastettunsa - pelastaakseen oman sielunsa.

Ensiksi pitää nyt sanoa, että minä pidän todella paljon J.R. Wardin kirjoitus tyylistä. Se on vain sellainen mikä kolahtaa muhun just eikä vaan melkeen. Paljon toimintaa ja sopivan vähän kuvailua. Sitä voi vaan heittää aivot narikkaan ja keskittyä lukemaan kirjaa mikä tempaisee aina mukaansa, niin ainakin tähän mennessä jokaisen J.R. Wardin kirjoittaman kirjan kohdalla on minulle käynyt. 

Tämä oli pakko ostaa, kun kirjakaupassa tämän näin ja odotukset oli tietysti aika korkealla ja hyväksihän tämäkin osoittautui. Hauskinta oli huomata, että kirja sisälsi jonkin verran pieniä ripauksia Mustan tikarin veljeskunta -sarjasta ja aika samantyyppinenhän tämä olikin, mutta ei missään nimessä mitenkään häiritsevästi. Minä en niin enkeleistä ole koskaan fantasiahahmoina pitänyt, eikä tämä hirvittävästi sitä käsitystä lievittänyt, mutta muuten kyllä pidin kirjasta. Päähenkilö Jim vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta hahmolta, vaikka Vin ei niin erikoinen ollutkaan. Nyt jäin kyllä ehdottomasti odottamaan seuraavan osan tuloa.

★★★