Stephenie Meyer: Houkutus, Uusikuu ja Epäilys

Alkuteokset: Twilight, Newmoon, Eclipse
Ilmestymisvuodet: 2005, 2006, 2007
Sivumäärät: 418, 455, 527

Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin. Hän on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, mutta tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes vastahakoisesti alkavan ystävyyden kautta salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Hän kuuluu perheeseen, joka on valinnut elämän ihmisyhteisössä ihmisverestä kieltäytyen!

Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät voi toisiaan saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistikasta ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta kukaan ei ole kauan turvassa, kun vaara hiipii heidän kintereillään suhteen ulkopuolelta.

 "Karmeeta kuraa! Miten mä olen tätä joskus viittiny sanoa koukuttavaksi sarjaksi.." Siinä oli minun ensiajatukseni tästä sarjasta, kun ensimmäisen kirjan luin taas pitkästä aikaa. Aloin nopeasti ymmärtää mistä johtuu kaikki se kritiikki näitä kirjoja kohtaan ja miksi Bellaa monet pitävät kauheana nyhverönä ja Edwardia järkyttävällä tavalla olevinaan täydellisenä. Ensimmäisessä kirjassa tosiaan eihän se Bella paljon puhunut. Edward vain määräsi, että homma menee näin ja Bella meni itsesäälissä rypien perässä. Kyllä vaan säikähdin, että miten mä voinkaan joskus olla pitänyt tästä parivaljakosta. Miten mun kirjamaku voi olla ollut näin huono? 

Jotenkin kuitenkin sain aikaiseksi aloittaa toista osaa ja yllättäen jäin taas koukkuun tähän sarjaan. Eikä mennyt montaakaan päivää, kun kaikki kolme sarjan kirjaa olikin jo luettuna. Enkä oikein vieläkään käsitä miten siinä niin kävi. Syyksi epäilen, että jossain tuossa Uusikuun kohdalla Bella alkoi hieman saada syvyyttä luonteeseensa ja ajatuksiin. Tuo susikäänne myös edesauttoi sitä, että koko aikaa ei tarvinnut lukea Edwardista ja hänen täydellisyydestään.

Yhteenvedoksi voisin sanoa, että kuinka ollakaan, en sitten haukukaan tätä sarjaa vaikka olin aivan varma, että negatiiviseen sävyyn tulisin tästä sarjasta tänne tällä kertaa kirjoittamaan. Ei missään nimessä huono sarja, koska juonenkäänteet ovat yllättävän mielenkiintoisia, mutta Edward on häiritsevän olevinaan täydellinen. Enkä lähtisi kuitenkaan tätä suosittelemaan kenellekään muulle kuin itseäni nuoremmille.

Ensimmäisen kerran kun tätä sarjaa aloitin lukemaan oli Houkutus vasta juuri ilmestynyt ja silloin kirja kolahti minuun. Pottereiden jälkeen pitkästä aikaa uusi loistava sarja. Ostin heti seuraavat osat kun ne ilmestyivät ja luin kaikki kirjat pariin kertaan. Nyt kuitenkin olin ehtinyt parin vuoden tauon pitää näistä ja ihan mielenkiintoista oli lukea uudelleen. En usko, että enää tämän jälkeen, kun neljännen osan saan luettua, niin luen näitä ollenkaan, vaan kaapin perukoille taitavat päätyä. Eiköhän tämä sarja ollut minun osaltani tämän lukukerran jälkeen tässä.

★★★½

Conn Iggulden: Valloittaja: Kunnian kentät

Alkuteos: Bones of the Hills
Ilmestymisvuosi: 2008
Sivumäärä: 558

Tuhat vuotta sitten Mongolian villeillä aroilla ratsasti soturi, jonka tahto oli rautaa. Ja hänen unelmansa oli suurempi kuin kenelläkään koskaan.

Tšingis-kaanin elämästä kertova huikea seikkailu jatkuu. 

Mä tykästyin tähän sarjaan kyllä nyt jollain ihmeellisellä tavalla. Näin sarjan kolmannen kirjan luettua minulla ei oikein löydy mitään muita sanoja kun, että kirja oli taas erittäin hyvä! Nämä tosiaan ovat kirjoja joita on vaikea laskea käsistään, kuten takakannessa mainitaan. En todellakaan vuodata kyyneleitä helposti, liekö sitten syynä ollut aamuinen väsymys vai mikä, mutta kyllä silmät kostuivat yhdessä kohdassa tätä kirjaa. (Syynä sitten ei ollut lopussa tapahtunut kuolema.)
Ehdottomasti lempihahmokseni osoittautui tässä kirjassa Tšingis-kaanin poika Džötši. Hänen elämäänsä oli kuvattu todella tarkasti ja hänen vaikeaa suhdettaan isäänsä itse suurkaaniin, mikä olikin mielenkiintoista luettavaa. Päällimmäisenä mieleen jäi oikeastaan vain se, että elämä tuohon aikaan ei todellakaan ollut helppoa Tšingis-kaanin joukoissa, vaikka kirjassa kerrotaankin kansan olleen melko tyytyväisen oloinen oloihinsa. Jatkuvasti liikkeellä oleva ja jatkuvasti taisteleva kansa, joka valloitti kuitenkin lyhyessä ajassa suuren osan Aasiaa ja osan Eurooppaa. Niin mielenkiintoinen historiaan perustuva tarina, että pakko päästä aloittamaan taas mahdollisimman pian seuraava osa!

★★★★+

Conn Iggulden: Valloittaja: Nuolten herrat

Alkuteos: Lords of the Bow
Ilmestymisvuosi: 2008
Sivumäärä: 470

Tuhat vuotta sitten Mongolian villeillä aroilla ratsasti soturi, jonka tahto oli rautaa. Ja hänen unelmansa oli suurempi kuin kenelläkään koskaan.

Tšingis-kaanin elämästä kertova huikea seikkailu jatkuu. 

Ensimmäinen osa oli niin hyvä, että oikein ihmettelen miten tämän kirjan lukemisen aloitukseen meni niin kauan. Tämä toinen osa oli hyvää jatkoa suurelle tarinalle. Totta kai ensimmäisen osan ollessa loistava, toinen osa ei sitä pysty peittoamaan, mutta todella mukaansa tempaiseva oli tämäkin. 
Melkeimpä kerta heitolla piti tämäkin lukea niin kiinnostava
Tšingis-kaanin tarina on ja nämä kirjat on kirjoitettu todella hyvin! Monessa historian henkilöistä kertovissa kirjoissa teksti on todella hidastempoista ja paikoin tylsää, mutta tässä Valoittaja sarjassa sellaisia kohtia ei ole. Liiallinen kuvailu on jätetty pois ja vain kiinnostavimmat ja merkityselliset tapahtumat kirjoitettu. Vaikka kirjan henkilöitä ei erityisen syvällisesti kuvailla, heistä saa todella tarkan kuvan ja kaikki ovat mielenkiintoisia. Ehdottomasti lukemisen arvoinen sarja ja jatkan hyvillä mielin kolmanteen osaan!

★★★★

J.K. Rowling: Paikka vapaana

Alkuteos: The Casual Vacancy
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 543

 Kun Barry Fairbrother lyyhistyy hengettömänä golfklubin pihaan, Pagfordin pikkukaupunki menee sekaisin. Pidetyn ja toimeliaan paikallisvaltuutetun kuolemaa suree moni, mutta Barryn poismeno herättää myös levottomuutta.
Valtuustosalissa on paikka vapaana - kuka siihen istuu?
Romaani marssittaa lukijan eteen suurten joukon kaupunkilaisia: nuoria ja vanhoja, onnellisia ja onnettomia, konservatiivisia ja uudistusmielisiä, kaunaisia ja hyväntahtoisia. Jokaisella on ollut jokin yhteys Barryyn.
Yhden miehen ympärille kutoutuu aikeiden, haaveiden, menetysten ja salaisuuksien tiheä verkosto.

Joululahjakirja jota pian aloitinkin lukemaan, mutta jäi aika nopeasti kyllä kesken. Ei missään nimessä järjin kiinnostava alku, vaikka kirja alkaakin heti kuolemalla. Henkilöitä oli niin paljon, että vaati pienen hetken, jotta oppi muistamaan kaikki nimet. Luin hieman netistä muita arvosteluja mitä mieltä muut ovat olleet ja aika lailla kahtia arvostelut olivat jakautuneet. Odotukseni kirjaa kohtaan eivät olleet hääppöiset, koska onhan tämä kirja aivan eri kategoriaan kuuluva kun Potterit, joten en edes aloittanut tätä niihin vertaamaan, mutta siitä huolimatta petyin hieman. 
Loistava kirjailija, mutta tämä kirja ei vain kolahtanut juuri minuun. Tuntui hieman sieluttomalta, eikä kenestäkään henkilöstä ehtinyt oikein saada muuta kuin pintaraapaisun. Kiinnostavia henkilöitä ja tarinoita, mutta oli myös monta henkilöä kenen ylitse olisin halunnut hypätä, mutta luin kuitenkin. Ehkä kiinnostavimmaksi valitsisin nyt kirjan luettuani Andrewin, koska hänestä löytyi monenlaisia puolia, kun taas mielenkiinnottomimmaksi Howardin. 
Joissain kohdin pääsin tarinaan kiinni, mutta sitten taas mielenkiinto lopahti. Ei missään nimessä kuitenkaan tyrmäävän huono, jaksoin lukea tämän parin päivän aikana kokonaan, kun alun vaikeuden yli pääsin. Minulle jäi tästä kirjasta hieman ristiriitainen mielipide. Tavallaan monella tavalla pidin, mutta monien tylsiltä tuntuneiden kohtien takia en.
Luulisin, että kun jossain vaiheessa luen tämän toisen kerran niin tämä saattaa jopa yllättää ja olla hyvä, kun tietää jo henkilöt paremmin alusta alkaen ja osaa lukea tämän toisella tavalla. 

★★★

J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Hui kamala kun on viimeisestä postauksesta aikaa. Syyksi voisin sanoa kiireet, mutta eipä ole kiireitä nyt pariin viikkoon edes ollut. No koetan nyt korjailla tilannetta ja tavoitteeksi otan itselleni nyt sen, että luen tämän kuukauden aikana 5 kirjaa, joista sitten kerron täällä. Nyt kuitenkin kertoilen lyhyesti noista kirjoista mitkä muistan viimeisen kuukauden aikana lukeneeni.

Alkuteos: Harry Potter and the Chamber of Seccrets
Ilmestymisvuosi: 1998
Sivumäärä: 365

Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet luokseen lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä.

Sekopäinen Doddy-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään sieltä pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ro Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?

Ensiksi tässä nyt hieman silmiin pisti tuo takakannessa oleva Doddyn kuvailu. Sekopäinen. Kuinka niin sekopäinen?
Kirja aivan edellisen tavoin yllätti minut taas lyhyydellään. Mä todella luulin, että nämä olivat pidempiäkin. Voisin kuitenkin todeta, että eivät nämä varsinaisesti kuitenkaan häiritsevän lyhyitä ole, vaikka hieman lisää kuvailua ja kertomista ehkä nyt kaipaisinkin. 
Ehdottomasti ekaa osaa jännittävämpi. Kaikki nuo salaperäiset "revin ja tapan" kuiskailut linnassa toivat kyllä kirjaan jännittystä ja ihmettelenkin miten nämä eivät tuntuneet pelottavilta silloin kuin joskus yhdeksän tai kymmenen vuotiaana näitä ensimmäisen kerran luin.
Mielenkiintoisimpina ja hauskimpina tämän kirjan kohtina sanoisin viime lukukerralla olleen kaikki nuo huispausjoukkueiden henkilöt ja tapahtumat.

Ja ei muuta kuin seuraavaan kirjaan taas!