J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Hui kamala kun on viimeisestä postauksesta aikaa. Syyksi voisin sanoa kiireet, mutta eipä ole kiireitä nyt pariin viikkoon edes ollut. No koetan nyt korjailla tilannetta ja tavoitteeksi otan itselleni nyt sen, että luen tämän kuukauden aikana 5 kirjaa, joista sitten kerron täällä. Nyt kuitenkin kertoilen lyhyesti noista kirjoista mitkä muistan viimeisen kuukauden aikana lukeneeni.

Alkuteos: Harry Potter and the Chamber of Seccrets
Ilmestymisvuosi: 1998
Sivumäärä: 365

Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet luokseen lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä.

Sekopäinen Doddy-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään sieltä pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ro Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?

Ensiksi tässä nyt hieman silmiin pisti tuo takakannessa oleva Doddyn kuvailu. Sekopäinen. Kuinka niin sekopäinen?
Kirja aivan edellisen tavoin yllätti minut taas lyhyydellään. Mä todella luulin, että nämä olivat pidempiäkin. Voisin kuitenkin todeta, että eivät nämä varsinaisesti kuitenkaan häiritsevän lyhyitä ole, vaikka hieman lisää kuvailua ja kertomista ehkä nyt kaipaisinkin. 
Ehdottomasti ekaa osaa jännittävämpi. Kaikki nuo salaperäiset "revin ja tapan" kuiskailut linnassa toivat kyllä kirjaan jännittystä ja ihmettelenkin miten nämä eivät tuntuneet pelottavilta silloin kuin joskus yhdeksän tai kymmenen vuotiaana näitä ensimmäisen kerran luin.
Mielenkiintoisimpina ja hauskimpina tämän kirjan kohtina sanoisin viime lukukerralla olleen kaikki nuo huispausjoukkueiden henkilöt ja tapahtumat.

Ja ei muuta kuin seuraavaan kirjaan taas!