maanantai 12. elokuuta 2013

Cassandra Clare: Tuhkakaupunki

Alkuteos: City of Ashes
Ilmestymisvuosi: 2008
Sivumäärä: 399
Arvosana: ★★

Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray halusi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, eikä varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. LisäksiClaryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa.
Mutta pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on yksin vastuussa Clary, taistelijoista kokemattomin...

Häijy kirja. Ei millään tavalla mielenkiintoinen aivan kirjan loppua lukuunottamatta. Lähes koko kirja oli melkoista sekamelskaa ja toisten perässä juoksemista. Meinasin moneen kertaan jättää kesken, mutta jos kesken olisin jättänyt, olisi koko kirja jäänyt homehtumaan pöydälle kokonaan. Luin sitten loppuun asti ja kyllä osataan olla ilkeitä. Jacen ja Claryn rakkaustarina mitä luultavammin jatkuu taas seuraavassa osassa ja eikö viimeinen paljastuskin ollut sen verran suuri, että eihän tätä sarjaa nyt kesken voi enää jättää.

Uudeksi lempihahmokseni ehdottomasti muodostui tämän kirjan ohella velho Magnus Bane. Ainut selväjärkinen henkilö, joka ei hosu ja häslää, vaan jolla on jotain järkevääkin sanottavaa. Magnus ei onneksi jäänyt vain pieneen sivurooliin vaan esiintyi pitkin kirjaa ja toivottavasti vielä seuraavissakin kirjoissa yhtä paljon.
Simonin muuttuminen vampyyriksi oli hyvä käänne. Ihmisenä sitä hahmoa ei olisi kyllä enää jaksanut tämän pidemmälle katsella. Itse luin takakannen jotenkin aivan ajattelematta ollenkaan mitä luin ja Simonin muuttuminen tuli minulle yllätyksenä, mikä oli tietenkin hyvä juttu.

Kirjan loistavat hahmot eivät kuitenkaan yksin pelasta koko kirjaa. Juoni ei vaan uponnut minuun. Kaikki juoksivat vain Muutoksen välineiden perässä ja samaan aikaan taistellaan Klaavin, Inkvisiittorin ja Marysen epäilyksiä vastaan. Myös Marysen suhtautuminen Jaceen keikahti ympäri vähän liian helposti. En pitänyt, mutta pakkohan se seuraava osa on kuitenkin lukea, kun liian mielenkiintoiseen kohtaan jäätiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti