Alkuteos: Routasisarukset
Ilmestymisvuosi: 2011
Sivumäärä: 398
2300-luvulla ihmiskunta on jo lähes tuhonnut itsensä: rauniokaupunkeja, romua tulvivia kaatopaikkoja ja bioterrori-iskun saastuttamia maa-alueita...
Laakson alueelle 2-vuotiaana adoptoitu Utu on erilainen kuin muut sen asukkaat. Asioita ja tapoja kyseenalaistavalla tytöllä on outo taipumus ymmärtää ammoin hylättyjä koneita. Kun Utun kasvatti-isä Booris yrittää sälyttää vanhimmalle lapselle uskotun vastuun perheestä, Utu päättää paitsi etsiä rakkaansa myös selvittää omaan biologiseen syntyperäänsä liittyvät salaisuudet.
Biotekniikan mahdollisuuksia... Ei lähtenyt nyt kyllä tämän kirjan lukeminen rullaamaan. Yritys oli kova, lukea kerrankin hieman erilainen kirja, mutta ei tästä kyllä tullut mitään. Varmaan kolme kuukautta tämä kirja tuossa pöydällä on pyörinyt. Luin aina silloin tällöin aluksi ja puoliväliin asti pääsin, mutta sitten tuli tylsä kohta ja kirja unohtui. Koetin nyt vielä kerran, että jos saisin juonesta kiinni, mutta ei. Dystopiaromaani on nyt sana jonka jos joskus näen niin luikin äkkiä toiseen suuntaan.
Kirjan alku vaikutti mielenkiintoiselta ja Utukin kiinnostavalta hahmolta. Ensimmäiset 100 sivua tulikin nopeasti luettua. Juonikin vaikutti sellaiselta, että varmasti tulen loppuun lukemaan, mutta toisinhan tässä kävi. Ehkä se maailmojen välillä seilailu, erilaiset ja oudot oliot saivat minut sitten hieman sekaisin puolessa välissä kirjaa. Liian erikoinen. Sinänsä harmi, koska kirjan alku todella vaikutti hyvältä. Ei kuitenkaan selvästikään ollut kirja minulle.
★★