Alkuteos: Vision in White
Ilmestymisvuosi: 2009
Sivumäärä: 336
Arvosana: ★★★
Häävalokuvaaja Mackensie "Mac" Elliot on tottunut työssään ikuistamaan onnellisia hetkiä, joista hän on itse jäänyt paitsi niin perhe-elämässä kuin rakkaudessa. Isänsä hylkäämä Mac on joutunut nuoresta asti huolehtimaan vastuuttomasta, miehiä liukuhihnalla kuluttavasta äidistään. Mac onkin oppinut turvautumaan ystäviinsä. Heidän kansaan hän pyörittää hää- ja juhlapalveluyritys Kartanohäitä upeassa Brownien kartanossa, josta on tullut myös hänen kotinsa.
Eräs hääprojekti heittää Macin tähtäimeen Carter Maguiren, morsiamen veljen. Tasapainoinen, joskin vetovoimainen lukio opettaja ei vastaa Macin miesmakua. Yllätyksekseen Mac huomaa, että tähän epätodennäköiseen suhteeseen heittäymisessä on riskinsä - myös se riski, että löytää onnen. Mutta onko Mac valmis suomaan sen itselleen?
Jotain uutta aloittaa neliosaisen morsiussarjan, joka ensimmäisen kirjan perusteella vaikuttaisi olevan kovin yllätyksetön. Luin kirjaa hyvin hitaasti, koska se ei oikein innostanut lukemaan, koska kaikki oli turhan ennalta-arvattavaa. Olihan tarina aika söpö, mutta se jääkin aikalailla siihen. Ei hyvä, muttei huonokaan. Väritöntä peruskauraa aikalailla, joka ei herättänyt tunteita oikein mihinkään suuntaan. Olen lukenut mielelläni paljon Nora Robertsin vanhempia kirjoja aina silloin tällöin, kun on kaivannut kevyttä ja helppoa luettavaa, mutta tämä oli vähän turhan kevyttä jo.
Henkilöt oli luotu ainakin minun makuuni liian yksinkertaisiksi ja teatraalisiksi. Varsinkin päähenkilön Macin äidin nimen bongatessani minun olisi tehnyt mieli hypätä kokonaan kohdan yli seuraavalle sivulle. Olisin kaivannut hieman enemmän syvyyttä, oikeastaan koko kirjaan. Kaikki tuntui hyvin pelkistetyltä. Kirjassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mikä olisi minua jäänyt suuresti ärsyttämään, ehkä se vain yllätyksettömyydellään jätti minulle huonon maun suuhun. Jos olisin kaivannut tähän hetkeen vaahtokarkkimaista prinsessahömpötystä niin tämä kirja olisi saattanut olla jopa hyvä!
Ostin koko neljän kirjan sarjan laatikon vuosi sitten, mutta nyt tuli vasta tämä ensimmäinen luettua, eikä kyllä ole kiire lukea seuraavaa.
Talviunet on nyt nukuttu ja olen palannut (toivottavasti) takaisin kirjojen pariin! Tästä kirjattomasta ajasta tulikin paljon pidempi, kun olisin arvannutkaan. Yli puoli vuotta tosiaan olin näköjään avaamatta kirjan kirjaa, oppikirjoja lukuunottamatta. (Salaa kävin kuitenkin välillä lueskelemassa muutamia kirjablogeja ja haaveilemassa siitä, että minulla olisi aikaa uppoutua niiden hyviä arvosteluja saaneiden kirjojen pariin..) Tauko tuli itselleni yllätyksenä, koska olin juuri päässyt kirjojen makuun taas, mutta ihan hyvä, että tauko tuli pidettyjä opiskelujenkin kannalta katsottuna. Nyt kuitenkin kouluista päättötyöt, kirjoitukset ja muut on saatu pakettiin ja aikaa riittää taas kirjoille. Kiireisen puolen vuoden jälkeen onkin mukava rauhottua kirjoja lukemalla. :)