Suzanne Collins: Nälkäpeli

Alkuteos: The Hunger Games
Ilmestymisvuosi: 2008
Sivumäärä: 339
Arvosana: ★★★★★

 Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielevät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruuasta käyty sota. Raunioista syntyy Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Siinä nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on pelin voittaja.
Nälkäpeli-trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katniss Everdeenin kyvyt joutuvat koetukselle. Hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa...

 Luin Nälkäpelin nyt toista kertaa ja on tuo vaan hyvä kirja! Juoni on äärimmäisen koukuttava, kun ei tuota malta laskea käsistä ollenkaan. Luinkin koko kirjan kertaheitolla läpi jo toista kertaa, kun sopivasti sateinen päivä oli ja syy pysyä siksi sisällä. Täytyy kyllä myöntää, että jotenkin nyt toisella kerralla kirja ei ollut enää niin ällistyttävän hyvä, kun ensimmäisellä kerralla jolloin sain tosissaan jännittää henkilöiden puolesta. Kuitenkin yhtä mukaansa tempaava tämä oli kuin ensimmäiselläkin lukukerralla.

Nälkäpeli herättää todella paljon erilaisia tunteita. Kirjassa on eri ikäisiä lapsia ja nuoria joilla on surullisia kohtaloita heidän eläessä julman Panemin vallan alla. Kaikki henkilöt ovat taidokkaasti kuvailtuja ja heihin kiintyy kaikkiin omalla tavallaan, Rue heistä esimerkkinä. Pidin myös todella paljon elämän kolhimasta, mutta sisukkaasta päähenkilö Katnissista, minkä takia ehkä suurin miinus tämän kirjan kohdalla on se, etten sitten taas pidä Peetasta. Mahtava päähenkilö kenestä pidän ja sitten on Peeta. En vain yksinkertaisesti tykästynyt Peetaan, en edes tällä toisella lukukerralla. Ehdin valitettavasti kirjan alussa ihastua jo aivan liikaa Galeen, että oikeen harmittaa. Peeta on kuitenkin niin isossa roolissa tässä kirjassa, että mietin jopa laskeeko arvosana yhdellä tähdellä, koska en vain pidä Peetasta, mutta tarina on kuitenkin niin hyvä, ettei yksi henkilö koko lukukokemusta pilaa.

Tästä kirjasta olisi niin paljon kerrottavaa, mutta tätä on vaikea kuvailla paljastamatta juonta liikaa. Kirja on vain kaikella tavalla niin hyvin kirjoitettu. Voisin lähteä erittelemään eri asioita kirjasta, mutta kaikkiin kohtiin tulisi arvosteluna tylsästi erittäin hyvä, joten taidan jättää tämän arvostelun hyvin vähä sanaiseksi. Suosittelen kuitenkin kaikille ketkä eivät tätä vielä ole lukeneet, koska uskoisin, että tämä kirja uppoaa myös hyvin vanhempaankin lukijakuntaan.