keskiviikko 14. elokuuta 2013

Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

 Alkuteos: Hush, Hush
Ilmestymisvuosi: 2009
Sivumäärä: 299
Arvosana: ★★

Romanssinpoikaset, illat hämyisessä pelihallissa ja yön selkään kiitävät moottoripyörät eivät kuuluneet Nora Greyn elämään. Kunnes hänen biologian opiskeluparikseen ilmestyy Patch-niminen salaperäinen muukalainen. Tumman ja synkänkomean Patchin tutkimaton hymy ja ihmeelliset silmät kiehtovat Noraa kuin yölamppu perhosta. Kuka Patch oikein on ja mistä hän on tullut? Poika tuntuu olevan kaikkialla missä Norakin, lukevan tämän ajatuksia ja tietävän hänestä jopa ystäviä enemmän. Rakastuminen ei ole koskaan ollut näin enkelimäisen ihanaa - ja äkkiä myös tappavan vaarallista.
 Patchin ilmaantumiseen kytkeytyy sarja selittämättömiä ja pelottavia tapahtumia, jotka saavat Noran epäluuloiseksi. Voiko Patchiin turvautua vai pitäisikö juuri häntä varoa? Noran etsiessä vastauksia hän törmää totuuteen, joka on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Hän huomaa olevansa osa kostonhimosta, uhrimurhista, lankeemuksistaa ja kielletystä rakkaudesta koostuvaa vyyhteä. Käynnissä on ikiaikainen taistelu, joka käydään kuolemattomien ja langenneiden sielujen kesken...

Tyttö tapaa salaperäisen ja vaaraa uhkuvan pojan biologian tunnilla, jouduttuaan pojan pariksi. Tyttö kiinnostuu komeasta pojasta, mutta poika vaikuttaa haluavan vain päästä eroon tytöstä. Twilighthan tästä mieleen tuli heti ensimmäisenä. Huono versio vain siitä, jossa on enkeleitä tilalla. En pitänyt kirjan kirjoitustyylistä enkä oikeastaan yhdestäkään hahmosta koko kirjassa. Melkeinpä mitkään henkilöiden lausahdukset eivät olleet mitenkään kekseliäitä tai uskottavia, vaan lähinnä todella pinnallisia ja ärsyttäviä.

Paljon jätetään kertomatta ja vähän kaikkea on tungettu tarinaan mukaan. Turhia henkilöitä on aivan liikaa, eikä heistäkään kerrota oikeastaan mitään kiinnostavaa. Noran isä on kuollut äskettäin, äiti on paljon poissa, mutta ollessaan paikalla käyttäytyy epäuskottavasti, muutama etsivä ja poliisi, joidenka älyttömistä kysymyksistä en päässyt kärryille miksi niitä edes kysyttiin, Patchin kavereita, kamala määrä vihamiehiä/vihollisia jotka eivät liity millään tapaa oikein toisiinsa. Koko tarina oli hyvin sekava ja erikoisia paljastuksia tuli esiin koko ajan kuin jossain dekkarissa, kun ihmisiä murhailtiin.

Tämä kirja ei todellakaan sytyttänyt minua vaan sai enemmänkin ärsyyntymään suurimman osan ajasta mitä kirjan parissa vietin, mutta ei koko aikaa. Tarina parani loppua kohti sen verran, ettei kirjaa kuitenkaan kesken viitsinyt jättää. Uskoisin, että olisin pitänyt tästä huomattavasti enemmän jos kirjan henkilöiden puheissa olisi ollut edes hieman enemmän uskottavuutta. Odotin tältä kirjalta ainakin ihan mukiin menevää tarinaa, koska olin saanut paljon suositteluja tästä kirjasta, mutta eivät kyllä odotukset täyttyneet. Jää kyllä toinen osa lukematta.

4 kommenttia:

  1. Minulle ei jäänyt tästä ekasta osasta oikeastaan mitään käteen muuta kuin etäinen muisto Twilightmaisuudesta. Ja sen etten tykännyt. Olen lukenut kolme osaa neljästä ja jotenkin tässä koko sarjassa ei ole päätä eikä häntää ja täynnä pelkkää sähellystä ja joka suuntaan touhotusta ja hahmot todella epäuskottavia ja jokseenkin teennäisiä. Olen samaa mieltä valtavasta määrästä tyhjänpäiväisistä hahmoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melko samanlainen lukukokemus oli minullakin. Jos tosiaan toinen eikä kolmaskaan osa ole tätä hääppöisempi niin kyllä tämä sarja minun osaltani oli sitten tässä.

      Poista
  2. samaa mieltä ! itse omistan koko sarjan, mutta hahmot oli kyllä ihan typeriä D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hahmot eivät oikein loistaneet tässä sarjassa. :D

      Poista