The Cabin in the Woods

Kauhuleffa jonka takakannen kuvaus vaikutti niin mielenkiintoiselta, että täytyi katsoa tämä leffa. Elokuva osoittautui kuitenkin aivan erilaiseksi mitä olin luullut. Kaikki alkaa kun viisi nuorta ajavat kauas metsään viettämään viikonloppua pieneen mökkiin ja siitä kauhut sitten alkavat. Tämä elokuva kuitenkin eroaa muista perus kauhuleffoista siten, että kaikkea mitä mökissä tapahtuu sitä ohjaavat ulkopuoliset valkotakkiset ihmiset.
Elokuva ei missään nimessä ollut hirvittävän pelottava missään vaiheessa, mutta kyllä siinä verta roiskui ja yksi pää ainakin irtosi. Minun makuun tässä tapahtui liikaa kaikkea toimintaa ja siksi tämä vaikutti hieman sekavalta, kun kaikenmaailman kauhuja oli tungettu samaan leffaan. Tässä olisi ollut monia eri aineksia, että elokuva olisi ollut hyvä, mutta ehkä niitä aineksia oli kuitenkin liikaa. Huono tämä ei ollut, tavallaan ihan hyvä, mutta loppu ei ollut kummoinen. Viimeiseksi pitää vielä lisätä, että kyllä tämän kuitenkin loppuun jaksoi katsoa, ettei tehnyt mieli jättää kesken.

★★★-

Conn Iggulden: Valloittaja: Tasankojen susi

Alkuteos: The Wolf  of the Plains
Ilmestymisvuosi: 2007
Sivumäärä: 477

Tuhat vuotta sitten Mongolian villeillä aroilla ratsasti soturi, jonka tahto oli rautaa. Ja hänen unelmansa oli suurempi kuin kenelläkään koskaan.

Tšingis-kaanin elämästä kertova huikea seikkailu alkaa.

Tuli vaihteeksi luettua hieman erilainen kirja mitä yleensä luen, koska tätä minulle suositeltiin. Tasankojen susi on Valloittaja sarjan ensimmäinen osa ja heti tuon luettuani haalin itselleni kaksi seuraavaa osaa, sen verran mielenkiintoisesta sarjasta on kyse. En yleensä lue Suomen historian lisäksi minkäänlaisia historiaan liittyviä kirjoja, mutta tämä Tšingis-kaanin elämästä kertova tarina on kyllä hyvä. Ennen kirjan lukemista en tiennyt yhtikäsmitään koko hepusta, ainoastaan se Tsingis Khan

kappale tuli mieleen ja usein soikin ikävästi päässä, kun tätä kirjaa luin. :D 
Kirja kertoo ihan Temüdžin syntymästä ja kasvamisesta alkaen tuon elämästä Mongolian aroilla, tavoitteenaan yhdistää aron heimot yhdeksi suureksi heimoksi. 
Kirjassa pysyy hyvin kärryillä mukana, koska henkilöitä suuresta määrästä huolimatta ei ole liikaa. Kaikki turha kuvailu on oikeastaan jätetty pois ja siksi tuo onkin helppolukuinen kirja. Selkeästi etenevä ja mukaansa tempaiseva, jota voisin yllättävänkin monelle suositella. 


★★★★

Top Gun

Top Gun - lentäjistä parhaat on vuonna 1986 ensi-iltansa saanut leffa, joka tuli telkkarista pari päivää sitten ja laitoin sen nauhalle. Harkitsin vielä äsken, että poistanko vaan vai katsonko ja pakkohan se oli katsoa, kun tuli netistä luettua, että sen verran tunnettu elokuva on kyseessä.

Tom Cruise näyttelee pääosassa hävittäjälentäjää Maverickia joka lähtee kaverinsa Goosen kanssa Top Gun nimiseen hävittäjäkoulutukseen muiden amerikan parhaiden lentäjien kanssa. Tavoitteena heillä on saada parhaiden lentäjien titteli.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli ihan hyvä. Ei erityisen hyvä, eikä niin hyvä, että katsoisin toisen kerran, mutta kannatti katsoa. Ei kovin mieleenpainuva, eikä mitenkään ajatuksia herättävä, jopa hivenen tylsähkö, kun odotukset oli liian korkealla.

★★★½

Hieman muutosta

 Koeviikot ja muut koulujutut alkaa olla nyt ohi, joten nyt koetan taas herätellä tätä blogipuolta henkiin. Tein pienen muutoksen tän suhteen, tai pienen ja pienen, noh kuitenkin. Elokuvat tulevat nyt olemaan myös yksi iso osa tätä blogia. Blogin idea kuitenkin pysyy edelleen samana. Kirjoitan siis vain hieman mielipiteitäni lukemistani kirjoista ja katsomistani elokuvista. :--)

Katri Manninen: Miia & Saku

Alkuteos: Miia & Saku
Ilmestymisvuosi: 2001
Sivumäärä: 180

"Miten runoja kirjoittava, epävarma Miia saa itsetuntoa ja rohkeutta, mihin asti venyy ystävyyden  ja luottamuksen sietoraja - ja ennen kaikkea: rakastaako Saku Miiaa?

Miia Laitela, 16v. asuu isoveljensä ja isänsä kanssa helsinkiläisessä kerrostalossa, jossa kaikilla - myös Laiteloilla - on joku salaisuus."

Voi kyllä mua huvitti lainata tämä kirja kirjastosta, mutta en voinut olla lainaamatta, kun kannessa komeili vielä Jasper Pääkkösen naama. Kuulun näihin Salkkareiden vakio seuraajiin, vaikka en sarjasta ole enää vuosiin pitänyt sen jälkeen, kun tämän kirjan kannen kaksikko sarjasta lähti. Ohut pokkarin kokoinen kirja kun tuo on niin kevyeksi luettavaksihan tuo mukaan lähti ja kerralla piti pois alta myös lukea.

Mitään uutta tuosta kirjasta ei Salkkareista saanut. Täsmälleen samat asiat mitä telkkarista on Miiasta ja Sakusta näytetty, niin ne samat löytyivät kirjasta. Aika lyhyesti ja suurpiirteisesti kaikki tapahtumat Miian ja Sakun välillä kerrottiin, mutta Salkkareiden seuraajana se ei haitannut, kun mielessä pystyi hyvin henkilöt kuvittelemaan ja tapahtumatkin ennalta muistamaan. Kaiken kaikkiaan hyvin pelkistetty kirja Miian nuoruuden yhdestä vuodesta, mutta sen kyllä tästä kirjasta osasin odottaa.
En missään nimessä kenellekään sellaiselle tätä kirjaa suosittelisi kuka ei Salkkareiden vanhoja jaksoja ole telkkarista nähnyt, mutta Miian ja Sakun fanit tai aika paljon minua nuoremmat tämän kyllä viitsivät loppuun asti lukea. 

★

J.R. Ward: Vapautettu rakastaja

Alkuteos: Lover Unleashed
Ilmestymisvuosi: 2012

Sivumäärä: 595

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko.

Payne, Vishousin kaksoissisar, on samaa synkkää soturikudosta veljensa kanssa. Kapinoituaan vapauteen äitinsä Kirjurineitsyen vankeudesta Payne kuitenkin vammautuu tuhoisasti. 
Mustan tikarin veljeskunta värvää tohtori Manuel Manellon pelastamaan naaraan. Ihmiskirurgin ja vampyyrisoturin kohdatessa riistäytyy valloilleen kiistaton intohimo, joka saa kaksi maailmaa törmäämään rajusti toisiinsa.
Onnen tiellä on monta estettä. Voittaako rakkaus rakastavaisia erottavat syntymäoikeudet ja biologian sanelemat lait?

Tätä kirjaa sainkin odottaa aika pitkään, kun tilauksen kanssa tuli pienoisia ongelmia, mutta tuli perille kuitenkin! Mustan tikarin veljeskunta sarja kuuluu ehdottomasti lemppareihini, eikä tämäkään pettänyt odotuksia, ei todellakaan. Samalla kaavalla veljeskunnan elämä ja uuden parin muodostuminen jatkui, kuin edellisissäkin kirjoissa, mutta jotenkin tähän kirjaan tykästyin paria aikasempaa paljon enemmän. Payne ja Manuel eivät poikenneet kuitenkaan kovin merkittävästi muista pareista, mutta silti jokin tässä kirjassa sai minut tähän tykästymään. Aikaisemmin ehdin jo sanoa, etten niin paljon pidä veljeskunnan ulkopuolisista hahmoista kertovista kirjoista, mutta tämä teki ehdottomasti poikkeuksen.
Paynen ja Manuelin tarinan vierellä kerrottiin myös Vishousin ja Janen ryppyilevästä rakkaudesta ja Qhuinnin ajatuksista. Mukaan myös asteli Xcor joukkoineen. Yksi asia mikä sai minut huokaisemaan helpostuksesta oli se, että lessereistä ei ollut onneksi kappaleen kappaletta.
Sitten vaan täytyy taas jäädä uutta osaa kymmenennettä osaa odottamaan.

★★★★

Nora Roberts: Sydänyö

Alkuteos: Midnight Bayou
Ilmestymisvuosi: 2001
Sivumäärä: 336

Declan Fitzgeraldilla on edessään loistava tulevaisuus. Hänen juristin uransa on alkanut hienosti, ja hän on juuri menossa naimisiin kaikkien ihaileman seurapiirikaunottaren kanssa, mutta Declan ei tahdo elää odotusten mukaisesti. Kolme viikkoa ennen häitä hän purkaa kihlauksensa, jättää kotikaupunkinsa ja ostaa omakseen ränsistyneen plantaasin New Orleansin laitamilta. Declan aikoo kaikessa rauhassa korjata uuteen uskoon unelmiensa talon.

Declan viihtyy uudessa remonttimiehen roolissaan, mutta yksinäisyys alkaa tehdä miehelle tepposia. Hän alkaa kuulla tappelun ääniä ja pullojen kalinaa. Huoneessa leijuu liljan tuoksu ja Declanilla on koko ajan tunne, että hän ei ole yksin. Kaupungilla huhutaan, että kartanossa kummittelee, ja vähitellen uusi isäntäkin alkaa uskoa kummitusten läsnäoloon. Vain lähikapakan kauniin Angelinan seura auttaa Declania unohtamaan kotinsa kummallisuudet. Mutta Angelinalla on oma omituinen suhteensa Declanin taloon, ja pikku hiljaa paljastuu salaisuus, jota on piiloteltu yli sata vuotta.

Sydänyö ei ollut ihan minun lemppari kirja Robertsin kirjoista, mutta tuttua kaavaa noudattaen loppua kohti parani ja kävi yhä vain mielenkiintoisemmaksi. Kirjassa kerrottiin Declanista, joka muuttaa vanhaan taloon, vuonna 2002, joka kummittelee, ja aina välillä raoteltiin myös tapahtumia 1899 luvulta samassa talossa asuneesta perheestä. 1899 -luvun tapahtumat oli paljon mielenkiintoisempi lukea ja sen takia selvisinkin kirjan loppuun asti. Siitä olisin kyllä voinut lukea mielellään enemmänkin, kuin hieman tylsästä Declanin talon remontoinnista. Lopetus kirjassa oli kieltämättä hieman erikoinen ja jätti kyllä mietteliääksi, että mitäs siinä nyt oikein tapahtuikaan. Ei minun lemppari Robertsiani, mutta kannatti lukea kuitenkin.

★★★-

J.R. Ward: Minun rakastajani

Alkuteos: Lover Mine
Ilmestymisvuosi: 2010
Sivumäärä: 704

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko.

John Matthew on kulkenut pitkän matkan siitä, kun hänet löydettiin ihmisten joukosta epätietoisena vampyyripuolestaan. Sen jälkeen kun Veljeskunta toi hänet pariinsa, kukaan ei ole osannut arvata hänen todellista historiaansa - tai hänen oikeaa identiteettiään. Langennut Darius on palannut, mutta eri kasvoilla ja hyvin erilaisen kohtalon ohjaamaksi. Säälimätön henkilökohtainen kosto vie Johnin keskelle sotaa, jossa hänen täytyy yhdistää nykyiset ja entiset voimansa pystyäkseen taistelemaan pahan ruummiillistumaa vastaan. 

Xhex, symphath-palkkamurhaaja, on pitkään vastustanut John Matthew'ta kohtaan tuntemaansa vetovoimaa. Menetettyään jo yhen rakastajan hulluudelle, hän ei halua sallia tämän arvollisen uroksen jäävän hänen synkän ja kieroutuneen elämänsä uhriksi. Kun kohtalo puuttuu peliin, nämä kaksi saavat kuitenkin huomata rakkauden, kuten kohtalonkin, olevan vääjäämätön sielunkumppanien välillä.

Tämä kahdeksas osa voitti ainakin edellisen kirjan, koska jotenkin luen mielummin Mustan tikarin veljeskunnan jäsenistä, kun niiden ulkopuolisista. Johnin ja Xhexin suhde on ollut hieman pallottelua puolelta toiselle ja nyt vihdoin heidän tunteensa alkavat paljastua toisilleen, mutta silti ongelmia tuttuun tapaan tulee vastaan. Kirjassa kerrotaan myös Dariuksen ja Tohrmentin menneisyyden tapahtumista. Mielenkiintoisimpina tapahtumina tässä kirjassa kuitenkin pidin Blayn ja Qhuinnin välillä tapahtuvaa.

Ehdin jo odottaa, että seuraava kirja tulisikin Blaysta ja Qhuinnista, mutta se ilmestyykin maaliskuussa englanniksi ja veikkaisin, että kesällä vasta suomeksi. Kärsimättömänä ihmisenä tässä onkin sitten odottelua sen kirjan suhteen.
Siinä välissä onkin sitten viime kuussa syntynyt sarjan yhdeksäs osa Vapautettu rakastaja, joka minulla on ollut tilauksessa jo jonkin aikaa, mutta perille tulee vasta parin päivän päästä ja toinen kirja ennen Blaytä ja Qhuinnia tulee suomeksi joulukuussa sarjan kymmenes osa Uudestisyntynyt rakastaja. Kalliiksi käy näiden kirjojen ostelu, kun kuitenkin näin tiuhaan tahtiin uutta kirjaa pukkaa. :D Mutta hyvä vain!

 ★★★★

J.R. Ward: Koston rakastaja

Alkuteos: Lover Avenged
Ilmestymisvuosi: 2009
Sivumäärä: 785

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko.

Rehvenge on tottunut elämään varjoissa ja pärjäämään kovimpienkin yön kulkijoiden keskellä - ja jopa Mustan tikarin veljeskunnan kanssa. Rehvenge on pelottoman uroksen maineessa, ja siksi häntä pyydetään tappamaan vampyyrirodun kuningas. Rehvengen pimeä puoli haluaisi kuollakseen tarttua tilaisuuteen. Kun uroksen salainen sympath-identiteetti on paljastumaisillaan, hän käntyy yhä vain pimeämmäksi muuttuvan maailmansa ainoan valopilkun puoleen. Hän on turmeltumaton naarasvampyyri ja ainoa, joka voi erottaa Rehvengen ikuisesta tuhosta.

Tämä on siis Mustan tikarin veljeskunta sarjan seitsemäs osa ja myös seitsemäs minun kirjahyllyssäni. Aikaisemmat osat luin ennen tämän lukupäiväkirjan aloitusta ja siksi niistä ei ole eikä varmaankaan tule mitään merkintää tänne. Sellainen sarja tämä kuitenkin on, että kyttään kyllä tarkkaan milloin uusi osa ilmestyy ja olen ensimmäisten joukossa sitä heti ostamassa.
Rehvenge ei ollut minun suosikki hahmojani ja ehkä yksi vähiten kiinnostaviimista, mutta jotenkin ei jaksanut enää edes yllättää, että Ward on saanut hänestäkin todella koukuttavan kirjan kirjoitettua. Rehvengen ja Ehlenan tarinan lisäksi oli myös mukava lukea Johnista ja Xhexistä, joista näytti muodostuvat todella mielenkiintoinen pari. Ei ehkä minun lemppari kirjani tästä sarjasta, mutta hyvä silti.

★★★★

J.R. Ward: Halu

Alkuteos: Covet
Ilmestymisvuosi: 2009
Sivumäärä: 541

Jim Heron ei tiedä paljoakaan vapaudesta - hänen erikoisalaansa on kosto, ja hänelle synti on suhtellinen käsite. Kaikki muuttuu, kun hänestä tulee langennut enkeli. Jimille annetaan tehtäväksi pelastaa seitsemän ihmissielua seitsemältä kuolemansynniltä. Eikä epäonnistuminen tule kyseeseen. 

Vin di Pietro on täydellisen omistautunut työlleen - kunnes kohtalo puuttuu peliin kovapuheisen, Harrikalla ajavan pelastajan hahmossa sekä naisen, joka saa Vinin kyseenalaistamaan kohtalonsa, järkensä ja sydämmensä. Kun ikiaikainen paha on valmiina vaatimaan Viniä itselleen, täytyy hänen ryhtyä yhteistyöhön langenneen enkelin kanssa valloittaakseen rakastettunsa - pelastaakseen oman sielunsa.

Ensiksi pitää nyt sanoa, että minä pidän todella paljon J.R. Wardin kirjoitus tyylistä. Se on vain sellainen mikä kolahtaa muhun just eikä vaan melkeen. Paljon toimintaa ja sopivan vähän kuvailua. Sitä voi vaan heittää aivot narikkaan ja keskittyä lukemaan kirjaa mikä tempaisee aina mukaansa, niin ainakin tähän mennessä jokaisen J.R. Wardin kirjoittaman kirjan kohdalla on minulle käynyt. 

Tämä oli pakko ostaa, kun kirjakaupassa tämän näin ja odotukset oli tietysti aika korkealla ja hyväksihän tämäkin osoittautui. Hauskinta oli huomata, että kirja sisälsi jonkin verran pieniä ripauksia Mustan tikarin veljeskunta -sarjasta ja aika samantyyppinenhän tämä olikin, mutta ei missään nimessä mitenkään häiritsevästi. Minä en niin enkeleistä ole koskaan fantasiahahmoina pitänyt, eikä tämä hirvittävästi sitä käsitystä lievittänyt, mutta muuten kyllä pidin kirjasta. Päähenkilö Jim vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta hahmolta, vaikka Vin ei niin erikoinen ollutkaan. Nyt jäin kyllä ehdottomasti odottamaan seuraavan osan tuloa.

★★★

Katherine Neville: Kahdeksan

Alkuteos: The Eight
Ilmestymisvuosi: 1989
Sivumäärä: 667

New York, 1972. Nuori ja etevä tietokoneasiantuntija Katherine Velis saa työkomennuksen Algeriaan. Ennen matkaa selvänäkijä ennustaa hänen joutuvan suureen vaaraan. Katherine ei ota ennustusta vakavasti, mutta pian hänen lähipiirissään sattuu kaksi kuolemantapausta. Liittyvätkö ne jotenkin Katherineen? Ja miksi eräs antiikkikauppias pyytää häntä etsimään Algeriasta ikivanhan shakkipelin osia?

Etelä-Ranska, 1790. Montglanen nunnaluostarin uumeniin on kätketty shakkipeli, joka antaa pelaajalleen rajattoman vallan. Pelin voima kuitenkin toimii vain, jos kaikki osat ovat tallella. Väärissä käsissä peli voisi saada tuhoa aikaan, joten nunnat hajaantuvat eri puolille maailmaa piilottamaan shakkinappuloita. Ranskan vallankumous kuohuu ja Montglanen shakkipeli kiinnostaa monia...

Kesäloma kiireet tässä on estäneet mua tänne ehtimästä kirjoittelemaan, mutta kiireet eivät kuitenkaan kirjojen lukua ole haitanneet. Joten tässä nyt tulee lähiaikoina muutamia kesälomalla luettuja kirjoja sitä mukaan, kun ehdin niitä tänne lisäilemään. (Surkea kuvanlaatu johtuu siitä, kun tuo on kännykän kameralla otettu, koska kamerasta oli sopivasti akku loppu, kun kirjoja juuri lähdettiin palauttamaan.)

Tätä kirjaa minulle suositeltiin ja siksi odotukset olivat turhan korkealla. Samaan aikaan minulla oli odottamassa toinen kirja pöydällä (minkä tiesin entuudestaan olevan hyvä) ja siksi tämän kirjan lukeminen meinasi mennä hieman ajatuksilta ohi, mutta sitten kun juoni lähti kunnolla etenemään niin ihan mukaansa tempaavahan tuo oli. Paljon oli henkilöitä ja piti välillä pysähtyä miettimään, että hetkinen kukas hän olikaan, mutta kyllä se siitä lukemalla aina selkeni. Hyvin yhteen punottu juoni vaikka noin monen vuosisadan välillä seikkailtiinkin ja ehdottomasti lukemisen arvoinen!

★★★½

Harold Robbins: Saalistajat

Alkuteos: The secret
Ilmestymisvuosi: 1999
Sivumäärä: 426

Saalistajat tempaa lukijan mukaansa seikkailuun läpi Jerry Cooperin pramean ja kevytmielisen elämän. Matkan varrelle jäävät taistelu elämästä lamanlyömässä New Yorkissa, vuodet Euroopassa sodan aikana, ystävät, vaimot ja rakastajat sekä huikenteleva elämä järjestäytyneen rikollisuuden parissa. Ja kaiken ohella Cooper hivuttautuu ovelasti huippuluokan kansainväliseen liike-elämään.

Tämän kirjan valitsin kirjastosta siitä syystä, että kirjastossa oli melko paljon Robbinsonin kirjoja, eli mitä luultavammin hän on melko luettu kirjailija, joten päätin vain valita niistä yhden minkä takakansi vaikutti kiinnostavimmalta.

Noh, mitäs tästä nyt itse kirjasta sanoisi. Aikalailla elämänkertamainen tarina ja siitä syystä ei ollut oikein sen tyyppinen kirja josta minä pidän. Pidin kuitenkin Robbinsonin kirjoitustyylistä ja henkilötkin olivat hyvin kuvailtuja ja todella mielenkiintoisia. Hieman historiaakin kirjasta löytyi, mitä oli myös ihan mielenkiintoinen lukea. Luin kirjan kahdessa päivässä eli se kertoo minun lukuvauhdillani, että sen verran hyvä kirja oli, kun sen nopeasti luin. Tavallaan pidin ja taas tavallaan taas en. Uudestaan en lukisi, mutta voisin hyvin kuitenkin miettiä tässä jonkun toisen Robbinsonin kirjoittaman kirjan lainaamista.

★★★

Diane Chamberlain: Kesän lapsi

Alkuteos: Summer's child
Ilmestymisvuosi: 2000

Eräänä kesäaamuna auringonnousun aikaan yksitoistavuotias Daria löytää hiekkarannalta vastasyntyneen tyttövauvan. Kukaan Kill Devil Hillsin kylässä ei tunnu tietävän salaperäisen löytölapsen alkuperästä, ja niimpä Darian perhe adoptoi vauvan, joka ristitään Shellyksi.
Nyt, kaksikymmentäkaksi vuotta myöhemmin, Shellystä on kasvanut ihmeellisen kaunis nuori nainen, jota vuosien takainen arvoitus on alkanut vaivata. Kasvatusäitinsä tietämättä Shelly kirjoittaa kirjeen TV-toimittaja Rory Taylorille, ja pyytää tätä selvittämään vanhempiensa henkilöllisyyden.

Myönnettäköön, että tämä kirja tuli napattua luettavaksi ihan vain siitä syystä, että kirjalla oli kauniin kesäinen kansikuva ja olihan takakannen teksti ihan mielenkiintoinenkin. Ehkä odotin tältä liikoja, mutta mukaansa tempaiseva tämä ei ollut. Puoleenväliin asti kirja oli minun makuuni melko tylsää luettavaa, mutta onneksi sen jälkeen mielenkiinto alkoi jo heräämään tarinan juonta kohtaan ja loppua kohden tarina myös parani. Aika leppoista kesäluettavaa.

 ★★★

Nora Roberts: Puhelintyttömurhat

Alkuteos: Brazen Virtue
Ilmestymisvuosi: 1988
Sivumäärä: 311

Ensimmäisenä kirjana sain tänään luettua loppuun Nora Robertsin Puhelintyttömurhat. Alotin sitä jo viime viikolla serkuilla ollessani, mutta siellä ei riittänyt oikein aika sitä lukea, niimpä sain tänään sen vasta luettua loppuun. Tuo on meidän kirjahyllyssä jo kauan lojunut ja mä taisin sen pari vuotta sitten jo kerran lukea, mutta nyt piti lukea uudelleen, kun en siitä oikeastaan mitään muistanut.

Kunniallinen opettaja Kathleen muuntuu iltaisin hunajaääniseksi puhelintytöksi, Desireeksi. Tietämättään hän on valloittanut nuorukaisen, joka nyt haluaa hänet kokonaan - ja kiertää puhelimen johdon Desireen kaulan ympärille. Murhatutkimuksia vetävillä poliiseilla on vastassaan vaarallinen ja älykäs psykopaatti, jolta yksikään puhelintyttö ei ole turvassa. Ei edes Grace, Kathleenin houkutuslinnuksi heittäytyvä sisar.

Tämän kirjan valitsin luettavaksi ihan vain siitä syystä, että sen kirjailija on Nora Roberts joka kuuluukin maailman tämän hetken suosituimpiin ja myydyimpiin kirjailijoihin eikä siis ihme, että hän kuuluu myös minun lempikirjailijoihini ja odotin siksi kirjan myös olevan hyvä. Eikä kyllä tuottanut pettymystä tämäkään. Juoneltaan sen verran koukuttava, että ei sitä alkuun päästyä malttanut jättää käsistä. Pidin erityisesti Robertsin kirjoitustyylistä ja siitä, kuinka helppolukuinen kirja oli. Aika saman tyyppinen kuitenkin, kuin edeltävätkin Robertsin kirjat, mutta minua ei haitannut ollenkaan, koska ennalta arvatta tämä ei kuitenkaan ollut. Tämä taitaakin olla tähän asti lukemista Nora Robertsin kirjoista lempparini.

Tähtiä tekisi mieli antaa viisi, mutta taitaa nyt jäädä kuitenkin antamatta, koska olin tämän aijemminkin lukenut ja osasin odottaa tämän olevan hyvä.

★★★★½